Sumuisa sunnuntai

Hei taas mysteerilukijat! Bloggerin tilastojen mukaan tänne on joku joskus eksynyt. Tuossa oikealla puolella on nyt laatikko johon sähköpostiosoitteensa syöttämällä pitäisi saada tietää milloin tänne jotain uutta ilmestyy. Yritän päivittää noin kerran viikossa tai kahdessa, mutta saa nähdä pysynkö lupauksessani. (Tässä kuva naapuristani etukäteislepytykseksi!) Kommentteja saa myös jättää. :)

Nyt on laiska sunnuntai, istun ikkunalaudalla ja katselen kellastuvaa ja punastuvaa maisemaa. Aikaisemmin päivällä kahvittelin romanialaisen I:n ja brittiläisen S:n kanssa, jonka Saksassa ensi kertaa vierailulla oleva kakkujarakastava poikaystävä oli myös mukana. Olinkin kaivannut brittiläistä naljailua! (Terkkuja P:lle ja J:lle jos luette! ;) Deely bobber ei ole kuulemma sana!) Joulupukki on yolo goat. Mukaan liittyi myös muita naapureita. Pidän siitä, että ihmisiä tavatakseni minun ei tarvitse matkustaa omaa keittiötäni kauemmas ja aina jossakin tapahtuu jotakin. Toisaalta tarvitsen oman huoneeni rauhaa. En ole tottunut näin sosiaaliseen elämään.


Täytyy sanoa, etten ole kokenut oikeastaan minkäänlaista kulttuurishokkia. Saksalaiset eivät tervehdi kiusallisilla poskisuudelmilla, pulloista saa pantin ja ihmiset seisovat hississä hiljaa. Ainoa mitä en (kielitaidon lisäksi) ole vielä oppinut on ruokakaupassa ostosten valonnopeudella ennen maksamista pakkaaminen.
   En osaa edes kuvitella millainen kokemus tämä on niille parikymppisille vaihtareille jotka ovat ensimmäistä kertaa ulkomailla (tai ylipäänsä Euroopassa!) poissa äidin lihapadoilta. He ovat kuitenkin enemmistö, olen tietääkseni yksi vanhimmista vaihtareista täällä. Vasta yksi koti-ikävää potenut espanjalainen on lähtenyt takaisin kotimaahansa. Ikä on vain numero, mutta täytyy sanoa että tunnen itseni välillä hieman vanhaksi täällä. Ei sitä kukaan välttämättä edes huomaisi jollen itse huomauttelisi siitä ja voivottelisi vanhuuttani. Jatkossa pidän ”kuinka kauheaa on kun ei ole enää teini”-keskusteluissa suuni kiinni.

Viime viikon torstaina teimme kielikurssin kanssa retken Wiesbadeniin, joka on Hessenin pääkaupunki. Kolme bussilastillista vaihtareita ja luokkaretkitunnelmaa! Eväitä ja sanaleikkejä! Voisi olettaa, että paljon isompi Frankfurt olisi osavaltion pääkaupunki, mutta Frankfurt oli kuitenkin ehdolla koko Saksan pääkaupungiksi silloin kun näitä asioita päätettiin, tai jotenkin noin. En tiedä ymmärsinkö oikein ihan kaikkea. Vierailimme palatsissa ja parlamentissa. Oppaan puheista ymmärsin noin kolmasosan, osan päättelin asiayhteydestä ja osa jäi mysteeriksi. Wiesbaden on tunnettu kylpylöistään ja kuumista lähteistä pulppuavasta tervehdyttävästä vedestä. Mekin maistoimme tuota pahanmakuista mineraalipitoista eliksiiriä. (Jollei tämä blogi olisi julkinen laittaisin tänne mahtavan kuvasarjan ilmeistä ennen ja jälkeen. Koska en itsekään haluaisi, että minusta lisättäisiin kuvia lupaa kysymättä julkiseen blogiin laitan tänne vain maisemaotoksia.) Luokkaretki huipentui vierailuun viinitilalla, jossa meille tarjoiltiin valkkaria, bretzeleitä ja mummeleiden torvisoittoa.

Puhuin myös ensimmäistä kertaa suomea, sillä yksi retkellä mukana olleista opettajista oli suomalainen. Tilanne oli outo, varsinkin kun samassa pöydässä istuneet kuuntelivat silmät ymmyrkäisinä tätä kummallista kieltä. Nyt kun vaihtareiden toinenkin aalto on saapunut olen edelleen ainoa suomalainen. Aika hyvin, sillä meitä on täällä kuitenkin lähemmäs parisataa. Mutta suomea pääsen kyllä puhumaan tandemparini kanssa, jonka sain hankittua yllättävän nopeasti. Miksi kukaan haluaa oppia suomea? Emme ole vielä sopineet tapaamista, koska en ole vieläkään (!!) valinnut kurssejani. Luennot alkavat siis viikon päästä... :D
Kielikurssi loppui perjantaina ja nyt on edessä kummallinen väliviikko ennen lukukauden alkua. Monet lähtivät käymään kotona. (Itse en osaisi lähteä näin lyhyen ajan jälkeen takaisin, se tuntuisi jotenkin huijaamiselta. En ole vielä edes ostanut lentolippuja jouluksi.)
Nyt minulla on kuusi noppaa plakkarissa kielikurssista ja hieno virallisen näköinen todistus. Parikymmentä aamua taivalsimme I:n ja S:n kanssa yhdeksäksi tekemään ryhmätöitä, tihrustamaan huonosti kopioituja monisteita (Saksassa ei toimikaan kaikki!) ja katsomaan videoita siitä, kuinka puhua professoreille. Ehdin jo tottua säännölliseen päivärytmiin ja yhteisiin aamuihin. (Vaikka aamusosiaalisuus ei ole edelleenkään herkkua...)

On uuden ajan alku. Saa nähdä ymmärränkö luennoista yhtään mitään...